Kerään minä muutakin kuin mangaa! Sadun pyhät kirjat

Koska olen teologi, olen ottanut tehtäväkseni kerätä ainakin suurimpien uskontojen pyhät kirjat. Heti alkajaikseni minun täytyy kuitenkin myöntää, että en ole ehtinyt lukemaan vielä edes koko Vanhan testamentin osaa - kyllä, mikä häpeä tälle ihmiselle. Tiedän luultavasti Raamatun historiasta enemmän mitä sen sisällöstä. Koska tänään vastaani tuli kuitenkin sattumalta jälleen yksi ns. pyhä kirja - tai ainakin kiinalainen klassikkoteos jos ei muuta - niin päätin tehdä postauksen koko pyhä kirja -repertuaaristani. Yritän saada nämä kirjat luettua vielä seuraavan kolmen vuoden aikana.

Joskus kirpparipaikassa työskentely on hyvinkin hyödyllistä. Maksoin  Laotsen Tao Te Chingin englanninkielisestä painoksesta vain 2,40 €. Kannatti ilmeisesti vain odottaa, että se kävelee vastaan. Minusta tuntuu, etten lähde ostamaan Kungfutsen Keskusteluitakaan netistä. Minulla ei muutenkaan ole kiire sen kanssa, sillä muutama uskonnollinen teos (muutakin kamaa kuin peruspilareita) odottaa muutenkin hyllyssä.

Seuraavassa esittelyssä Koraani, jonka samoin omistan englanninkielisenä painoksena. Tämän sain lahjaksi äidiltäni Dubaista, jossa valinnanvaraa oli paljon erilaisien käännöksien välillä: tämän pitäisi olla suhteellisen hyvä. Koraanilla ei ole virallista käännöstä esimerkiksi Raamatun tapaan vaan käännökset ovat islamin mukaan käytännössä tulkintoja. Käännökset eivät ole siis auktoratiivisia: Siksi kääntäjiä on useita ja versioita varmasti yhtä monta. Olen myös ylpeä äidistäni, että hän tajusi hieman kysellä myyjältä, mikä pokkari kannattaisi hankkia. Tämän mukana sain muuten jonkinlaista muslimifeministiteologiaa käsittelevän kirjan.

 

 Omassa Koiraanin painoksessani arabia ja englanti ovat rinta rinnan: tällaista Koraania saattaa lukea myös muslimi, jonka arabian taito ei yllä kirjan lukemiseen alkukielellä. (Arabian jatkuva opiskelu on tietysti suotavaa.)

Ja sitten raamattukokoelmaani! Tämä kirja on luultavasti hyllyni kallein opus. Kyseessä on WSOY:n Perheraamattu, jonka myöskin sain lahjaksi äidiltäni. Kun muut saivat 18-vuotissyntymäpäivälahjaksi autokouluja, paljon rahaa ja ryypiskelivät illalla, niin minä sain omassa kääreessäni Raamatun ja tutkiskelin sitä innoissani yömyöhällä. En edes halua tietää, paljon se on maksanut (tiedän, että tällaista ei ainakaan alle 100 €:lla saa, totuus on luultavasti lähempänä 200 €:a), mutta kaunis tämä on kuvituksineen. Lukukirjaksi se ei vain oikein sovellu, kun painaa ties kuinka monta kiloa. Odotan sitä päivää, kun työ hyllykkö putoaa alas tämän järkäleen takia.

Mitä teologi olisikaan ellei hän omistasi useita painoksia Raamatusta. Ensimmäinen kuvassa on oma kreikan kielinen työvälineeni (Uuden testamentin rekonstruktio alkukielellä), josta itse olen joutunut tekemään kaikki käännökseni. Seuraavana rippiraamattuni ja kolmantena ala-asteella saatu ensimmäinen UT:ni (sis. psalmit, jotka kuuluvat oikeasti VT:hen). Yllättäen omista Uuden testamentin myös kiinaksi, mutta sillä en tosiaan tee yhtään mitään. Virsikirjojakin on muutama, Katekismus tietysti, mutta valitettavasti kokoelmastani puuttuu esim. Kirkkokäsikirja, joka olisi teologille varsin mukava. Samoin useista Raamatuistani (minulla on niitä muuten hyvin vähän verrattuna joihinkin kavereihini, jotka omistavat kirjan ainakin viidellä eri kielellä eri painoksineen) puuttuu vuoden 1933/38-käännös, joka oli Suomessa virallinen opus ennen nykyistä 1992 käännöstä. Suuria eroja ei ole, mutta vanhahtava kieli on muutettu hieman modernimpaan suuntaan samalla kun liian kirjaimellisesta käännöksestä on pyritty tekemään enemmän ymmärrettävä. (Konservatiivisemmat ihmiset muuten pitävät yleensä enemmän v. 1938-käännöksestä - yllätys.)

Tällä hetkellä hyllystäni puuttuvat siis ainakin Kungutsen Keskustelut ja hämmentävästi myös Kalevala, joka minun ehdottomasti pitäisi kyllä omistaa. Taidan pyytää sen synttärilahjaksi kunhan keksin, minkä version haluan: uudessa ja vanhassa kokoomateoksessa on muistaakseni eroja ihan tarinoidenkin kohdalla - ainakin liittyen Ilmattareen. Kunhan olen jossain vaiheessa päässyt Raamatusta (VT:n osasta!), Koraanista ja itä-aasialaisista  klassikoista - aion siirtyä enemmän mytologisiin teksteihin. (Sankaritarustot voivat tosin olla hyvinkin puuduttavaa luettavaa: se joka ei usko, voi kokeilla Iliasta. Törmäsin tänään tosin myös Beowulfin suomennokseen, ja nyt hieman ärsyttää, etten ostanut sitä.) Enemmän selvittelyä osaltani kaipaa kuitenkin  Tripitaka - buddhalaisten kolmen kirjan kokoelma - sillä en ole täysin varma sen sisällöstä ja käännöksistä. Jonkinlaisen version haluaisin lukea myös tästä. En tosin välttämättä tule löytämään teosta kokonaisuudessaan yksissä kansissa. Jos ikinä törmäät kirppareilla uskonnollisiin kirjoihin - etenkin pyhiin kirjoihin - niin minulle saa vinkata. Tykkään kerätä myös paranormaaleista asioista kertovia tekstejä.

Shojoa!

Samaan aikaan kun läppärin taustakuva vaihtuu JYJ:sta Tiger & Bunnyyn on aika tehdä postaus viime aikoina ostetusta shoujo-mangasta. Yaoi-mittarini tuli yllättäen hetkeksi täyteen, ja samaan aikaan Kimi Ni Todoken animeversio palautti uskoni romanttiseen hämppään: Koska shoujo ei ole koskaan ollut (BL:ää lukuun ottamatta) aivan oma erikoisalueeni, halusin todella tietää, onko tutustumisen arvoista shoujo-romantiikkaa oikeasti olemassa. Harmikseni tietysti huomasin - niin kuin olin olettanutkin - että parhaimmat nimikkeet näyttävät olevan vielä julkaisematta. Tässä kuitenkin se, mitä olen tässä kuussa hyllyyni saanut  hankittua.

 

Shojo Beatin mangat ovat suhteellisen halpoja Bookdepositoryssa, joten pieni hamstrausfiilis meinasi vyöryä päälle. Jokaisen näistä olen jo lukenut, joten pieni esittely ei varmastikaan ole pahaksi.

Shoujosta ensimmäisenä mieleeni tuli High School Debut, jonka aloitin muutama vuosi sitten, mutta kiireiden vuoksi jätin kesken - tyypillisesti unohdin kohdan, missä olin menossa - ja se jäi. Onnekseni tällä välin sarja oli ehtinyt jo pokkariksi asti, joten innoissani rynnin ostamaan ensimmäisen osan... Ja sitten toisen. Ja kolmannen. Itselleni kyseessä on semmoinen sarja, joka ehdottomasti täytyy saada hyllyyn. Pääpiirteissään nyt jo pokkarissa 13 menevä sarja kertoo Haruna-tytöstä, joka päättää omistaa lukioelämänsä poikaystävän hankinnalle. Hänellä ei koskaan ole ollut seurustelusuhdetta ja on sporttityttönä täysin hukassa niin muodin kuin välillä yleisen järjenkin käytön kanssa. Heti alussa Haruna saa lukion ehkä suosituimman pojan - Yohn - kuitenkin vakuutettua itselleen poikaystävänhankintavalmentajaksi. Tosin tähän sisältyy ehto: Haruna ei koskaan saa rakastua Yohiin... Loppua tuskin tarvitsee kertoa, lukija varmasti arvaa itsekin. :DD Älyttömän suloinen, humoristinen muttei ärsyttävä ja hyväntuulinen sarja. Suosittelen. 

Toisena hyllylle kipaisi Fantasiapelien alelistalta korealainen Fever: tästä kaikkia osia ei ole julkaistu, joten hyllyyni kipunee vain tämä yksi. Sarja menee ehkä enemmän josei-puolelle tummempine teemoineen ja ihmissuhteineen. Etsin tällä lukemistolla jotain erilaista, ja sellaista se olikin, vaikka monen yksittäisen ihmisen kohtalon yhteen nivoutuminen tarinassa alkaakin käydä jo hieman klisemäiseksi. Tiivistettynä pokkari käsittelee nuorten ongelmia, niiden setvimistä ja ystävyssuhteiden luomista - lohtua. Mielenkiintoinen paketti, mutta lievästi luontaantyöntävä ja raskas. Tuskin tulen lukemaan seuraavia osia, vaikka erityisesti tämän manhwan ansiona oli uskottavan miljöön luominen. Se on muutenkin oman kokemukseni perusteella ansiokkaampaa kuin mangassa: tarina nivotaan konkreettisesti johonkin aikaan ja tapahtumaan sen sijaan, että itse hahmot pystytetään valkealle paperille.

Kimi Ni Todoke ei jaksanut enää animen jälkeen valitettavasti innostaa. Siinä missä Sawako ei animessa ollut ärsyttävä, sellaiseksi hän mangassa kuitenkin kuoriutui. Sain anteeksipyytelystä ja yleisestä tyhmyydestä ja ujoudesta tarpeekseni jo ensimmäisen pokkarin aikana. Niin paljon kuin uhkasinkin ostaa koko sarjan, totesin, että High School Debut on niista pitkistä sarjoista se, joka kannattaa valita. Toisaalta Kazehaya on kyllä mangassa ehkä vielä mielenkiintoisempi hahmona, ja varmasti shoujo-genren suloisimpia bishouneneita ikinä. Jos en olisi katsonut animea ennen mangan lukemista, voi olla, että tekele alkuperäisessä versiossaan olisi aiheuttanut minussa vastaavan tajunnanräjäyttämisreaktion animen sijasta: uskon, että minun tuleekin antaa tälle tarinalle hieman aikaa unohtua ennen kuin palaan sarjaan uudelleen. 

Tämän hetken ehkä yksi suosituimpia shoujo-tarinoita - ainakin jos uskoo YouTuben kommenttien listauksia - tuntuu olevan Dengeki Daisy. Tämä oli kuitenkin pienoinen pettymys, hahmot tuntuivat hieman laimeilta (tunsin muuten pientä samankaltaisuutta Maid-Saman kanssa... ehkä hahmosuunnittelun takia?), tarina tylsältä enkä oikein tuntunut saavan tekeleestä otetta: tytön perhe kuollut ja hänen tärkein ystävänsä on hänen kanssaan tekstiviesteillä kommunikoiva Daisy - tytön veljen vanha ystävä. Tämä Daisy sattuu pompsahtamaan tytön elämään kiusaamaan ja suojelemaan häntä, mutta tyttö ei tiedä kyseisen pojan olevan Daisy. Että tällaista. Samoin Yun Kougan (Loveless on yksi all-time-suosikkejani) Crown of Love jätti hieman lattean fiiliksen. Mikä kyseisessä tekeleessä oli kuitenkin muista poikkeavaa (oikeastaan tämäkin mangasarja on enemmän joseita tunnelmansa vuoksi), on rakkaustarinan kertominen pojan näkökulmasta. Mangan bishounen rakastuu poptähteen ja ryhtyy siksi itsekin idoliksi vai päästäkseen lähemmäksi rakastamaansa tyttöä. Voi olla, että jatkan sarjan lukemista vielä myöhemmin. Poikanäkökulma oli loppujen lopuksi kuitenkin sen verran kiehtova.

 

Siitä huolimatta että shoujo täyttikin lievästi hyllyäni loppukuusta, tuli sitä ostettua pari muutakin pokkaria. Bakuman vei sydämeni animena niin, että aloitin myös itse sarjan lukemisen. Kakkosen myötä Shuujin-ihkutukseni sen kuin kiihtyy, ja minusta on kovalla vauhdilla tulossa Ohban ja Obatan oikea fanityttö: ihan uskomatonta, miten tämä parivaljakko vetäisee tällaisen hitin Death Noten lisäksi. Toivon, että pari tekee vielä tiiviimpää yhteistyötä toisten kanssa myös tulevaisuudessa, sillä en voi olla kuin ihastelematta sitä mainstreamin hajunenää, joka näillä kahdella on. Kuvan toinen manga on puolestaan Huuto.netistä ostamani yaoi - Black Knight - joka kertoo hieman nimensäkin mukaisesti prinssistä sekä hänen ritarinsa/suojelijansa välisestä suhteesta. Mukana on myös poliittista vääntöä ja suhteellisen länsimaista(?) miekan heilutusta. Sarja on vain kolmisen pokkaria pitkä, joten suuria ponnisteluja sen kerääminen tuskin aiheuttaisi, jos seuraavatkin osat hankkisin. Tosin ensimmäinen osa ei ollut keskinkertaista juurikaan parempi, ja Yamanen Crimsom Spelliin verrattuna tämä prinssi jää kyllä valitettavasti kakkoseksi. 

Seuraavaksi tiedossa: yaoi-päivitys! Ehkä. 

Viimeisimmät ostokset

 

Aloitetaanpa vaikka Helsingin Chibicon -reissusta:

Banana Fish 19 (5 €, Fennica)

Kizuna 1 (10 €, Fennica)

Kizuna 3 (5 €, Fennica)

Mitään älyttömän ihmeellistä ei tältä matkalta tarttunut mukaan. Vaikka olin iloinen löytäessäni Banana Fishiä noinkin edulliseen hintaan, niin Kizunojen hamstraamisesta opin sen, että tästä lähin pyrin aina tarkastamaan, onko nimikettä oikeasti myös julkaistu loppuun. Tämä Be Beautifulin painos on jäänyt viimeistä kahta volumeaan vaille. Luultavasti ostan kolmosen tuohon väliin vanhana painoksena ja sitten kerään koko sarjan Junén omnibuksina.

 

Nettiostoksia:

City Hunter 1 (13,64 €, Amazon.com)

Love Mode 1 & 2 (yht. 7,40 €, Aniki)

En enää muistanut, että maksoin tuosta City Hunterista noin törkeän hinnan! Onneksi oli rahan arvoinen... Harkitsen muidenkin osien hankkimista. Harmi vain, että nuo postarit Yhdysvaltojen puolelta on aina niin hirveitä. (Itse sarjalla ei hirveästi näytä olevan arvoa kyllä Euroopan ulkopuolella.) Love Mode -sarja puolestaan on yaoin suurkuluttajalle suhteellisen tympeää luettavaa. Voin lohduttautua sillä, että nyt sekin on kokeiltu, ja tästäkin tunnetummasta BL-sarjasta omistan sen pari pokkaria. Hieman kiinnostaisi kyllä kieltämättä ostaa vielä se kolmas pokkari, kun ainakin kaksi ensimmäistä kertoi eri pareista. Tulee mieleen aikaisempi versio Junjou Romantican kerronnallisesta toteutustyylistä.

 Bookdepository:

Let Dai 1 (6,51 €, Bookdepository)
Only Serious About You (7,98 €, Bookdepository)
Bakuman 1 (6,51 €, Bookdepository)

Jotenkin piti käyttää Bookdepositoryn 10 % alekuponki, ja nämä tuli loppujen lopuksi priorisoitua. Let Dai oli hyvin omanlaatuisensa shounen ai manhwa -kokemus... Jätti vielä vähän kylmäksi kyllä. Only Serious About You on puolestaan saanut netissä sen verran kehuja, että pitihän se sitten itsekin katsastaa: harmittaa melkein, että en tilannut 2. osaa suoraan, sillä tuo ensimmäinen jäi kyllä aika pahasti kesken. Taide oli nättiä, mutta ehkä vastaavaa tyyliä on saanut katsella hieman liikaakin viimeisimmissä BL-julkaisuissa. Hauska juonellinen tuttavuus kyllä. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta jäi sen verran kutkuttamaan, että eiköhän seuraavatkin osat löydä hyllyyni. Bakumanille annoin puolestani uuden mahdollisuuden, sillä olen koukuttunut kyseiseen animeen tällä hetkellä niin pahasti, että manga tuli ostettua lähinnä lievittämään vieroitusoireita.

Kirpparit:

Hellsing 1-3 suomipainos (yht. 3 €, kirpparilta)

Ei maksanut paljoa, mutta kyllä minä edelleen hieman mietin, että miksi ihmeessä nämä tuli ostettua. Kaikki tuntuvat rakastavan Hellsingiä ja Kohta Hiranoa, mutta itselleni koko tarina ei oikein koskaan ole iskenyt. Viimeksi sain juuri ja juuri luettua sen ensimmäisen volumen. Miksi näitä löytyy nyt hyllystäni sitten yhtäkkiä kolme? Huoh. Ehkä tämä on taas tätä klassikkokeräilyä. Jos 2000 mangaa on tavoite, niin ehkä se ei haittaa, jos tällaisia sarjoja on muutama hyllyssä... On ainakin jotain, mitä lainata muille joskus.

Tiistain mangakierros

Tuli tuhlattua turhaan ja vähän vähemmän turhaan. Banana Fish 9 (10 €, Fantasiapelit) oli hyvä ostos, koska todella kerään sarjaa, mutta Ogre Slayer 1 (4 €, divari) kyllä kadutti melkein heti antikvariaatista poistuttua. (Harvoin näin muuten enää tapahtuu.) Olipa sitten Vizin vanha 1996 painos tai mitä tahansa. Toisaalta en ehtinyt sarjakuvaa vielä lukemaan, joten ehkä en yritä tuomita ostostani ennen varsinaista lukukokemusta.

Wanted-lista

Selkiyttääkseni itselleni sitä, mitä mangoja minulla olikaan hankinnassa, päätin tehdä listan. Lisäilen nimiä sitä mukaa kuin muistan, mitä listalta uupuu. Jos sinulla on myydä minulle mitään näistä nimikkeistä, niin lähetä ihmeessä hintapyyntö kommenttilaatikkoon!

- Seven Days 1
- Banana Fish 2-3, 8, 9, 13-18, 19
- Ai No Kusabi 1
- Finder series 1-6
- Togainu No Chi 1
- Totally Captivated 1-6
- The Tyrant Falls In Love 1
- 9 lives
- Cut
- City Hunter 1
- Border 3
- Blood+
- NANA 4->
- Ooku 5 ->
- Earthian 1

- Harry Potter H/D doujinsheja
- DBSK YunJae doujinsheja
- Gode Geass SuzaLulu doujinsheja 

Sen olen huomannut, että minulla on usein paha tapa ostaa kaikkea muuta mangaa kuin sitä, mitä kerään/on hankintalistalla. Osaksi johtuu tietysti siitä, että joistain näistä pokkareista on jo hankala saada tai hintataso on sen verran luja.

Puoliehkälista:
- Wild Adapter 1
- The Betrayal Knows My Name 1 
- Kizuna 1 (en tiedä vielä, mitä painosta haluan kerätä)
- Vibration Life
- Silver Diamond 1
- Love Knot
- Monochrome Factor 1
- Let Dai 1

Tämäkö doujinshi?!

Olen älytön kpopfanit: oikeastaan DBSK-fani. Koska en muiden Cassien (Cassiopeia on Dong Bang Shin Kin fanityhteisön nimi) ole immuuni koko kpop-historian ehkä tunnetuimmalle bändiparitukselle - YunJaelle - päätin ostaa ensimmäisen Yunho/Jaejoong-doujinshini eBaysta.

Jaejoong & Yunho

Hintaa tällä tekeleleellä oli 18 $ ja postareineen 23 $. Loppujen lopuksi ei mikään aivan mahdoton pulitus doukkarista, vaikka summa ehkä hetken kirpaisikin. Laadusta kannatti kuitenkin maksaa, sillä itse tekele - Spring Daze (by PHOEBE, 2010) - näyttää tältä:

Vaikka kuulinkin eräältä toiselta fanilta tehneeni hyvä ostoksen tämän doukkarin kanssa, niin yllätyin silti taiteen tasosta: valehtelmatta voin sanoa, että yksi taidokkaimpia fanikirjoja, joita olen ikinä nähnyt tai lukenut. Toivon todella, että henkilö päättää ryhtyä mangakan uralle Koreassa (ellei ole jo), sillä edes kaikki vuosia alalla taiteilleet eivät piirrä näin hyvin.

Jaejoong saa joskus kommentia siitä, että hän on muutenkin kuin elävä mangahahmo.

Ainoa kökkö asia omasta puolestani oli korean kielen puutteellisuuteni, sillä en tainnut ymmärtää kuin muutamia sanoja. Doukkari oli juonipainotteinen, mikä hämmensi minua entisestään: Kuinka monta doujinshia olenkaan oikeasti katsastanut, joissa olisi juoni? Tässä kuitenkin oli, ja ärsytti kyllä, että en tajunnut lähinnä kuin yhden kohdan, jossa Jaejoong on potkaista Yunhoa haaroväliin, kun tämä tunnustaa tunteensa. Harvinaista muuten sekin, että edes suudelmaa ei kuvata, vaikka kirjanen on selvästi tehty YunJae-faneille, jotka eivät yleensä pidä näiden poikien rakkautta ainoastaan platonisena.

Cassiet ovat pelottavia photoshoppiensa kanssa.

Jatkossa tullen ostamaan DBSK-doukkareita enemmänkin, kun rahatilanne vain sallii. Ehkä voisin yrittää narrata itseäni myös sen verran, että ne toimivat jonkinlaisena korean kielen opiskelun kannustimena ensi vuonna... kun todella aion suorittaa sen yliopistokurssin.

Mangahyllykön siivous

  

Ennen.

 

Jälkeen.

Alla oleva pieni Potter-kokelma saa luultavasti kodin ylemmältä hyllyltä, jotta saan vielä yhten uuden rivistön mangalle: sen tietää, miten nopeasti se uusi rivi kuitenkin tarvitaan. Aivan alimmalla rivillä on muuten ainoastaan BL-sarjakuvaa sekä ekstrana kaksi epämääräistä GL-/yuri-nimikettä. Suzaku-figuurin takana on vain tyhjää tilaa. ^^

Varsinkin alempi kuva valottui ikävästi - pahoittelen. Yhden jälkeen yöllä ei ole se aivan otollisin aika valon kannalta.